Tunsin pakottavaa tarvetta tälleen jouluaattona aloittaa tän bloggaamisen. Oikeestaan tää lähti siitä kun mun yks frendi, Kettusen Erja Kalliosta, sano että tää kirjottaminen niinku auttaus tsyykkiseen ahdistukseen. Ja mikä mua sitten ahdistaa, se kysy. Mä oon kelannu tota asiaa paljon. Että mikä ahdistaa. Mulla on yleisahdistus! Jos mikään ei ahdista, niin mua alkaa ahdistaa se että ei muka ahdista. Kun kuitenkin se ahdistus on koko ajan siin kulmilla väijymässä. Että jos ai niinkun just nyt ahdista, niin ihan varmasti tunnin sisällä alkaa ahdistamaan.

Sit mä törmäsin viime viikolla Hakaniemen Rytmissä tohon Mentalwearin pomoon ja menin kysyyn siltä, että ottasko se mut bloggaajaks. Saisin kato silleen enemmän lukijoita. Se sano, että "No hei Tuuli, mistä asioista haluaisit kirjottaa? Mistä kenkä puristaa?"  Mä sanoin siihen että "Mulla on tää ahdistava tunne siitä, että mä en saa mentaalisesti vedettyä happee." No sit tää pomo sano, että mä voisin mielihyvin alkaa bloggaan ihan vaikka heti. Ja nyt on siis aatto ja mä alotin. Nih. Dear Diary, tääl mä olen. Voi kun Twin Peaks alkais jo tänään.